Joulumuistoja

 Nyt kun kerran koneella satun olemaan niin jaan teille vähän vanhoja koneelta löytyviäni joulukuvia ja kerrn muistoja niistä.

Tämä on otettu ensimmäiseltä joululta nykyisessä kodissamme. Muutimme marraskuussa, joten minua vähän peotti ehditäänkö saada koti kauniiksi, mutta hyvin ehdittiin. Itselle on tärkeätä tuo sininen joululiina, jonka reunoissa on tuo luminen maisema. apsudenkodissani on aina ollut sininen joululiina ja sen olen halunnut pitää perinteenä. 

Avomieheni nimi on Antti joten äitini yksi vuosi hankki meille Antinpäivä lahjan. Tuon ihanan kissapussin sisällä oli leivontakoristeita neljää eri sorttia, kuivahiivaa ja piparkakkumuotteja. Vähän vinkkinä että leipoisin Antilleni jottain.

Lapsuudenkodissani viwttämässä joulua kera kissani. Oli kiiennyt kerrossängyn yläpunkkaan päiväunille. Viimeksi kun kissa oli joulun alla mukanani porukoilla tapahtui seuraavaa; olin illalla polttanut enkelikellon kynttilöitä ja jättänyt enkelikellon yöksi pöydälleni (sammuneena tietysti). Heräsin keskellä yötä siihen ääneen, että enkelikello helisi ja olin iha varma että mulla on jänyt kynttilät palamaan ja tuli on irti. Kaksi sekuntia ajatuksesta tuntin kuinka kissa tökkää poskeani kosteala kuonollaan. Sitte iski ajatus, se oliki vaan kissa, ja jatkoin unia. 

Uutena Vuotena menemme aina Antin isän luokse Vammalaan ja kisu tulee tietty mukaan. Boriksemme nauttii kovasti lempituolistaan ja Vammalassa on aina aito kuusi, mellä kun on täällä kotona muovikuusi. Pidän kanssa siitä että appi-isäni on kanssa jouluttaja, kuten meikä. 

Lapsemme viime vuonna kuusen alla. Minkäköhän paketin Boris sai? (Herkkuraksuja Antin tädiltä)

Tuhkimo juliste oli pitkään joulujulisteeni, ennen kuin se repeytyi. Vanhasta prinsessa lehdestä saatu. 

Tämä perinne on varmasti anhempi kuin minä itse. Äitini luona, aina keittiön seinällä on korkkitaulu. Joka vuosi siihen jouluisin laitetaan samat tontut, ja lähes samat kortit esille. Aina ne sommitellaan eri tavalla, mutta nuo tontut ja kortit ovat iäisyyden vanhoja. Äiti on ostanut ne joltain matkkinoilta 70-80 luvulla. Valkoisen sytrokspallo tontun olen tehnyt minä varmaan 8-vuotiaana. Punatulkkukortin on tehnyt siskoni itse huovuttamalla. Alhaalla roikkuu vielä korttipussi, johon laitetaan aina sen vuoden saadut joulukortit. 

Lopuksi vielä ne kaikkein rakkammatkoristeeni.Ne ovat nämä joulupukit. Nämä on ollut minulla ja meidän mummilla kassa niin kauan kuin tiedän. Siksi nämä tuovat mieleen ne kaikki lapsuusmuistot, josta syntyy se kaipuu ja nostalgia siihen tunnelmaan minkä illoin jouluna koin. Peltinen joulupukki on tuoreempi hankinta ja puisen tehnyt siskoni, mutta nuo vanhat ovat meikällene tärkeimmät. 

- Jape Tonttu

Kommentit

  1. Ooh miten ihania kuvia, ja jouluisia muistoja! Kyllä alkaa tähän aikaan jo pikkuhiljaa joulu käydä mielessä aina vain useammin... Nytkin lounastauolla juon glögiä ja katselen Yle Areenasta Strömsö Julkalenderia vuodelta 2016, ihana... Mun ikuinen suosikki näin joulukauden avajaisiksi :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti